Koskenpään huopavalikoimat pitävät sisällään sataa sorttia huopaa. Huopaa voidaan valmistaa useista kuiduista, niin synteettisistä kuin luonnonkuiduistakin ja huopaa voidaan valmistaa sekä teollisesti että käsityönä. Kädentaidoista puhuttaessa puhutaan huovuttamisesta ja teollisessa valmistuksessa puhutaan vain valmistusprosessista. Käsin huopaa valmistetaan useimmiten vain villakuiduista.

Koskenpään huopavalikoimat pitävät sisällään sataa sorttia huopaa. Huopaa voidaan valmistaa useista kuiduista, niin synteettisistä kuin luonnonkuiduistakin ja huopaa voidaan valmistaa sekä teollisesti että käsityönä. Kädentaidoista puhuttaessa puhutaan huovuttamisesta ja teollisessa valmistuksessa puhutaan vain valmistusprosessista. Käsin huopaa valmistetaan useimmiten vain villakuiduista.

Teollisessa huovan valmistuksessa meillä pidetään kiinni parista seikasta – valmistustapoja on kaksi – neulaaminen ja vanuttaminen. Villahuopa valmistetaan vanuttamalla, jolloin sen valmistusprosessi perustuu perinteiseen huovutusmenetelmään, kuten käsityössäkin – yksinkertaistettuna: kosteutta, lämpöä ja liikettä.

Neulaaminen puolestaan perustuu kuivahuovutukseen. Neulojen väkäset tarttuvat suomuiseen kuituun ja kuidut sekoittuvat toisiinsa ilman vettä. Näin valmistuvat useat huopaiset kuitukangasrakenteet. Neulaaminen on mahdollistanut erilaisten synteettisten kuitujen käytön ja teollisen huopatuotannon monipuolistumisen.

Huopatehtaan valikoimien villahuovat valmistetaan vanuttamalla ja synteettiset huovat useimmiten neulaamalla. Toki vanuttamalla valmistetuissa huovissa löytyy myös kuitusekoituksia, mutta näissäkin on villan osuus useimmiten erittäin korkea. Neulaamalla valmistetaan myös Koskenpään Huopatehtaan KH-rakennusnauha – se on matalan tiheyden polypropeenihuopaa.


Huovan ommeltavuus

1-3 mm vahvuista huopaa on helppoa ommella tavallisella kotiompelukoneella. Kolmesta millistä ylöspäin alkaa paininjalan alla olla ahdasta. Taulukon huovan ommeltavuudesta löydät tästä PDF:stä.


Huovan hoito-ohjeet

VÄRILLISET VILLAHUOVAT
S-kokoelmien likaa ja kosteutta hylkivä pintakäsittely ehkäisee likaantumista. Lisäksi villahuovan tiivis pinta on luonnostaan kosteutta hylkivää. Jos kuitenkin huopa tahriintuu vaikeasti, on kemiallinen pesu sopivin puhdistusmuoto, villapesun kestäville kannattaa tietysti kokeilla ensin villapesua lian vaikeusasteesta riippuen. Puhdistus voi onnistua myös laadukkailla höyrypesimillä.

Kevyttä likaa voi yrittää pyyhkiä kostealla liinalla tai kuivan lian tapauksessa imurilla (esimerkiksi pöly/ puuväri /liitu). Muutoinkin hellävarainen imurointi on sopiva puhdistusmuoto.

Mikäli huopa tulee kohteeseen, jossa se saattaa nyppyyntyä, voi syntyneet nypyt poistaa käsin tai mahdollisesti nyppykoneella. Myös kashmir-kampa sopii tehtävään hyvin, samoin sakset.

Huovat pitävät myös raikkaasta ulkoilmasta, mikäli tuuletus on mahdollista toteuttaa. Normaalit tekstiilisuoja-aineet sopivat myös huovalle, soveltuvuus kannattaa kuitenkin aina testata huomaamattomaan paikkaan.

Kaikki villahuovat voi myös silittää matalalla lämmöllä (alle 110 astetta) – mieluiten kostean liinan läpi.


Villakuidun ominaisuuksia

Villan molekyyliketjun jousto vaikuttaa villan kimmoisuuteen. Sen luonnollinen joustavuus on suurempi kuin minkään muun kuidun. Villalla on ainutlaatuinen kyky palautua alkuperäiseen muotoonsa, mikä vaikuttaa suuresti villan käyttömukavuuteen. Villavaate mukailee ihoa ja antaa käyttäjilleen liikkumavapautta. Matoissa villakuidut säilyvät vuosia kimmoisina.

Villalla on hyvä kosteuden imukyky, mutta samalla se hylkii vettä. Villan luonnollinen rasvaisuus sekä ulkokerroksen suomut tekevät villasta vettä hylkivän. Mikroskooppiset reiät villakuidussa puolestaan päästävät vesihöyryn läpi. Villa voi näin imeä höyrynä kosteutta itseensä jopa kolmanneksen painostaan tuntumatta märältä. Kastuessaan villa alkaa tuottaa lämpöä, joten märkä villa ei edes tunnu kylmältä. Kosteushöyryn imukyvyn ansiosta villa eristää, sekä lämpöä, että kylmyyttä. Kosteuden imukyvyn lisäksi villakuitujen poimutus pitää ne erillään toisistaan, jonka seurauksena kuitujen väliin jää pieniä ilmataskuja, jotka toimivat hyvänä eristeenä. Myös villan kiharuus vaikuttaa villan lämmöneristyskykyyn. Mitä kiharampi villa on, sitä enemmän siihen jää ilmaa. Edelleen ilma on yksi parhaista luonnosta löydetyistä eristeistä.

Kylmällä ilmalla villavaatteen kuidut imevät kosteuden itseensä ja pitävät näin ihon kuivana. Villan ja ihon väliin jää näin kuiva ilmakerros joka auttaa yhdessä kuitujen väliin muodostuneiden ilmataskujen kanssa pitämään kehon lämpimänä. Kuumalla ilmalla imeytymisprosessi pitää kehon viileänä. Hikoilu on kehon luonnollinen viilennys mekanismi. Villan solut imevät kehon höyryjä ja näin auttavat alentamaan kehon lämpötilaa samalla villan ilmataskut eristävät ulkoista lämpöä mikä puolestaan tasaa kehon lämpötilaa.

Villalla on myös kyky vastustaa sähköisyyttä. Koska villa imee kosteutta ilmasta luonnostaan, niin silloin sen staattisen sähkön kerääminen pienenee. Tästä johtuu villan lian hylkiminen. Kun villa ei sähköisty, ei se myöskään kerää pölyä eikä nöyhtää ilmasta. Lisäksi ulkokerroksen suomut ja kuidun kiharuus estävät likaa pääsemästä kuidun pinnan läpi.

Villa on luonnollisesti paloturvallista, eikä sitä tarvitse erityisesti käsitellä. Villa on vaikea saada syttymään, mutta jos se syttyy, se ei leimahda eikä pidä tulta yllä. Villa ei palaessaan sula ja sillä on erinomainen tukahtumisominaisuus.

Villakuidun hankauksen ja kulutuksen kesto ei yleisesti ottaen ole hyvä. Keskihieno villa, mikä saadaan lampaan peitinvillasta, on parhaiten kulutusta kestävää. Villakuitujen lujuuteen ja hankauksenkestoon vaikuttavat lämpö, auringonvalo, mikro-organismit ja kemialliset aineet

Lähteet:

  • Jokela, Iina (2006): Esineulatun villan suunnittelu- ja valmistusprosessi
  • Mielonen S 2005a. Merino. FILTTI Suomen Huopayhdistys, jäsentiedote 1/2005
  • Mielonen S 2005b.Villakuidusta tietoa. FILTTI Suomen Huopayhdistys, jäsentiedote 2/2005
  • Ågren K 1981. Huopatyö, eli miten villasta tehdään huopaa. ICA-förlaget AB. Kustannusyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu.


Synteettiset huovat

Neulaamalla valmistettavissa synteettisissä huovissa käytetään yleisimmin valkoista polyesterikuituja. Muita yleisiä kuituja ovat polypropeeni ja viskoosi, joka on luonnosta peräisin oleva selluloosapohjainen, mutta jalostettuna ei kuitenkaan varsinainen luonnonkuitu, kuten selloloosa. Synteettisten huopien valikoima on erittäin laaja ja niiden valmistusta voidaan yksilöidä erilaisiin tarpeisiin kehitysyhteistyössä.

Synteettiset huovat ovat yleisiä muun muassa autoteollisuudessa ja metalliteollisuuden laitteistoissa ja ne soveltuvat tuhansiin erilaisiin käyttökohteisiin. Yleisiä käyttökohteita ovat erilaiset teollisuuden kuljettimet, pyyhkimet, suodattimet ja tiivisteet. Synteettisten huopien kustannukset vaihtelevat myös suuresti kohtuuhintaisista polyesterihuovista arvokkaisiin aramidi- ja melamiinikuituhuopiin.

Teollisia huopia valmistetaan myös hyvin erityisillä ominaisuuksilla, kuten korkea lämmönkesto, palamattomuus, erittäin voimakas kulutuksen kesto tai vaikkapa antibakteeriset ominaisuudet. Erilaisia ominaisuuksia saadaan aikaiseksi paitsi kuituyhdisteillä myös erilaisilla kemiallisialla käsittelyillä. Yleisimpiä käsittelyjä ovat erilaiset pinnoitteet esimerksi öljyn- ja lianhylkivyyden parantamiseksi sekä hartsien lisääminen kovien synteettisten huopien aikaansaamiseksi. Lisäksi huopien veto- ja murtolujuutta voidaan kasvattaa tukikudosrakenteilla.


Eri kuiduista

Polyesteri on suosittu kuitu paitsi ominaisuuksiensa myös hyvän saatavuuden, ja kohtuullisen hintansa ansiosta. Kuidun ominaisuuksiin kuuluu muun muassa lähes sadan asteen työskentelyalue. Polypropeenilla on puolestaan parempi kemiallinen kestävyys, vaikka sen työskentelyasteet ovat polyesteria alhaisemmat, saatavuus väreissä on myös huomattavasti polyesteria parempi.

Vaativimpiin olosuhteisiin ja käyttökohteisiin huovissa käytetään sellaisia kuituja ja kuituseoksia, jotka sisältävät muun muassa meta- ja para-aramidikuituja sekä melamiinikuituja. Näillä kuiduilla saavutetaan erittäin korkeita työskentelylämpötiloja tai kulutuskestoluokkia, valmistetaan palamattomia ja viiltosuojaukseen soveltuvia huopia. Käyttökohteet löytyvät usein metalliteollisuuden jalostusprosesseista tai erilaisista korkean palo- ja henkilöturvallisuuden vaatimista kohteista.


Tässä muutamia ohjeita ja ideoita toteutukseen villahuovasta

Huopakori

Huopakori – Ihana-lehti

(Julkaistu Ihana-lehdessä 1/2011)
Lisää luovia ajatuksia ja toteutuksia löydät Ihana-lehden nettivuilta www.ihanalehti.fi

Huopapohjalliset

Jokaiseen kenkään kesäksi ja talveksi sopivat myös mukavat ja hauskat huopapohjalliset.

(Julkaistu sanomalehti Iltasanomissa 19.2.2011)

Huopatossut

Suuri käsityölehti on tarjonnut useita tossuohjeita omien huopatossujen ja -lipokkaiden ompeluun.

(Julkaistu Suuri Käsityölehdessä 11-12/2008)
Suuri Käsityölehti tarjoaa lukemttoman määrän myös muita ideoita ja suunnitelmia, inspiroidu lisää www.suurikasityo.fi

Valkoisen villahuovan värjääminen

Vuoden huovuttaja 2010 Leena Sipilä on tehnyt Huopatehtaalle ohjeet valkoisen villahuovan värjäämiseksi.