Ensin oli Kustaa Vuolle-Apiala, tervatehdas ja visio. Ja melkoinen visio Kustaalla olikin. Oli visio, pelinappuloita, tahtoa ja taitoa. Kustaa Vuolle-Apiala perusti Koskenpään Huopatehtaan vuonna 1922 vanhaan meijeriin. Siinä sivussa hoidettiin sahaa, pyöritettiin maataloutta, tuotettiin sähkövoimaa ja poltettiin tervaa. Kun kylmät talvet ja pula huopasista näyttivät liiketoiminan mahdollisuuden, tarttui Kustaa Vuolle-Apiala mahdollisuuteen. Kirvusta haettiin osaajat ja vanha meijeri muuttui huopatehtaaksi. Tästä käynnistyi Huopatehtaan tarina.

KOSKENPÄÄN HUOPATEHDAS OY – LYHYT HISTORIIKKI

Koskenpään teollinen kehitys alkoi vuonna 1909 tervanpoltolla ja puun sahauksella

Koskenpään teollinen kehitys alkoi vuonna 1909, jolloin maanviljelijä Kustaa Vuolle-Apiala perusti Koskenpään Tervatehdas Oy:n. Tehdas syntyi ajankohtana, jolloin terva oli erittäin tärkeä aine koti- ja vientimarkkinoilla. Tervan valmistus tapahtui Salosveden rannassa Valkeamäen tilan alueella. Tehdas paloi v. 1915 ja rakennettiin välittömästi uudelleen. Tehtaan tuotanto oli parhaimmillaan varsin suurta. Tervaa tehtiin vuodessa 110 000 kg, tärpättiä 30 000 kg ja lisäksi suuria määriä myyntikelpoista hiiltä syntyi tervanpoltossa. Kustaa Vuolle-Apiala osti vuonna 1910 Sahloisten kylästä Koskelan tilan. Siihen kuului oikeus Koskelan koskeen, jossa oli ennestään myllyrakennus. Myllyn yhteyteen rakennettiin saha ja höylälaitos. Tuotettu puutavara ja sahajauho tarvittiin lähinnä omien hankkeitten toteuttamiseen. Sahalaitos toimi vielä 1950-luvulla Kalle Virkkasen toimiessa sahausmestarina. Koskenpään ensimmäisen sähkölaitoksen perusti Kustaa Vuolle-Apiala yhdessä Otto Honkasen (vanhempi) kanssa vuonna 1918 Survosen koskeen. Sähkö riitti siihen aikaan vain muutamien talojen valaistukseen.

Yritysryhmä syntyy – tervan ja puun lisäksi tulevat huopaset

Tervatehtaan ja sahan kehittämisestä tullut kokemus ja havainto huopasten laajasta käytöstä johtivat Kustaa Vuolle-Apialan kiinnostuksen huopasten valmistukseen. Kun Kirvussa valmistetut huopaset olivat lähes ainoita ja usein myös vaikeasti saatavissa, näytti markkinoilla olevan tilaa uudelle yrittäjälle. Koskenpään Huopatehdas Oy perustettiin vuonna 1922 ja tuotanto käynnistyi Koskenpäällä Räihän lahdessa olevassa puurakenteisessa vanhassa meijerissä v. 1923. Huopasten teosta ei yrittäjä eikä kukaan muukaan tiennyt Koskenpäällä riittävästi teollisen tuotannon käynnistämiseksi. Ainoa keino oli hankkia ammattitaitoisia työntekijöitä ja mestari Hemmi Hiltunen sieltä, missä asiat osattiin eli Kirvusta. Koneet hankittiin Saksasta. Yritys sai tuotannon vähitellen alkuun ja muutaman vuoden kuluttua työtä tehtiin kolmessa vuorossa työntekijämäärän ollessa noin sata. Päivätuotanto nousi 230 huopaspariin.

Tulipalo 1928 oli merkittävä käänne tehtaan kehityksessä

Vuosi 1928 muodosti merkittävän käänteen tehtaan historiassa. Silloin tehdas tuhoutui kokonaan tulipalossa maaliskuussa. Uuden tehtaan rakennustyöt nykyisellä alueella käynnistyivät samana vuonna 35 miehen voimin ja loppuvuodesta käynnistyi tuotanto uudessa ”rautabetonista” tehdyssä tehtaassa. Jo tuossa vaiheessa tehtiin myyntityötä, selvitettiin markkinoita ja myös mahdollisen tehtaan rakentamista Kanadassa oman edustajan toimesta.

Lama-ajat ja sää ovat vaikuttaneet huopasten tekoon

Koskenpään Huopatehdas Oy:n toiminnassa ovat olleet merkittäviä vaiheita vuosien 1929-1933 lama-aika, jolloin tuotanto oli erittäin alhaalla. Tehdas kuitenkin toimi hiljaisesti koko ajan. Talouden yleinen elpyminen 1930-luvun lopulla heijastui myös tälle alalle ja tuotanto kasvoi tasaisesti talvisodan loppuun asti. Seuraava vaihe osuu sota-aikaan, jolloin tuotanto putosi vuonna 1942 pohjalukemiin raaka-ainepulan vuoksi. Puolustusvoimien tarpeet kuitenkin kasvoivat sodan pitkittyessä ja vuoden 1944 tuotanto oli jälleen ennätystasolla.

Tuotanto monipuolistui jo 1930-luvulla

Huopasten valmistaminen on ollut aina herkkää suhdanteille ja ennen kaikkea sääoloille. Lauhana talvena oli vaarana, että koko vuoden tuotanto saattoi jäädä myymättä. Tämä johti siihen, että jo 1930-luvulla pyrittiin monipuolistamaan tuotantoa. Uusina tuotteina olivat teollisuuden käyttämät erilaiset tiiviste- ja vaimennushuovat, syylingit, hiihtokengät, lastaustohvelit satamien ahtaajille ja voilokki. Hienoimpia tuotteita olivat pianoihin tarkoitetut näppäinpehmusteet. Voilokkikoneet hankittiin v. 1938. Voilokki materiaalina on paksua pehmeää huopaa, jota käytettiin mm. hevosten valjaitten pehmusteena.

Villaa on hankittu eri puolilta maailmaa

Hyvin varhain havaittiin, että kotimaista villaa ei ole mahdollista saada riittävästi kasvavaa tuotantoa varten. Kansainvälisiltä markkinoilta tullut villa on ollut pääosin peräisin Australiasta, Uudesta Seelannista, Etelä-Afrikasta ja Argentiinasta. Villa on tuotu maahan noin kuutiometrin suuruisina paaleina. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että säännöstelyaikana sodan jälkeen vuonna 1946 tehtaan tuotanto oli valtakunnan huopavalmisteitten kokonaistuotannosta yli kolmannes.

Tehtaalla siirryttiin höyrystä sähköön 1949

Uusi avaus sodan jälkeen oli Koskenpään Sähkö Oy:n perustaminen vuonna 1948. Sähkölaitos oli ollut jo varhain Kustaa Vuolle-Apialan mielessä, sillä hanketta varten oli perustettu ennen sotia Sahlos Oy. Sähkövoimalaitos valmistui vuonna 1949. Tällä tavalla voitiin mm. huopatehtaan energiantarve tyydyttää oman Kalliokosken voimalaitoksen ja siihen liittyvän johtoverkoston avulla. Energia huopatehtaalla oli siihen asti tuotettu höyryvoiman avulla. Suurta valta-akselia pyörittävää höyrykonetta varten tarvittava höyry sekä rakennuksen lämmitysenergia kehitettiin vuosikymmenten ajan koivuhalkoja käyttäen suuressa höyrykattilassa. Tehtaan pihalla olikin siihen aikaan satametrisiä halkopinoja käsittävä suuri halkolaani.

Yritys on aina suuntautunut myös kansainvälisille markkinoille

Yrityksen tuotteita on koko ajan viety myös ulkomaille. Tuotannon monipuolistuminen avasi mahdollisuuksia aina Siperian öljyjohtojen eristämiseen asti. Huopasia vietiin aikanaan lähes kaikkiin ”kylmiin” maihin, kuten mm. Norjaan, Venäjälle ja USA:n. Tällä hetkellä myynti menee pääosaltaan kotimaahan. Vientiä on ollut kaikkiaan 38 eri maahan. Teollisuuteen suunnattujen tuotteiden erilaisten tyyppien lukumäärä on noussut useisiin satoihin.

Tuotannossa keskitytään huovan valmistukseen

Koskenpään Huopatehdas Oy:n kanssa läheisessä yhteistyössä toiminut Koskenpään Tervatehdas Oy toimi vielä jonkin aikaa sotien jälkeen ja lopetettiin vähitellen 1950-luvulla tervan kysynnän vähentyessä ja tervasmateriaalin loppuessa lähialueilta. Yritysryhmän toimialarationalisoinnin yhteydessä Koskenpään Sähkö Oy:n jakeluverkosto ja voimalaitos on myyty vuonna 1995 Keski-Suomen Valo Oy:lle. Uusi tehdashalli rakennettiin v. 1977 Tuotannon suuntautuminen levyjen, mattojen ja nauhojen valmistukseen johti siihen, että vanha tehdasrakennus ei sopeutunut uusiin tuotantomenetelmiin. Uusien nykyaikaisten tilojen tarve johti siihen, että vuonna 1977 rakennettiin Jämsänkosken kunnan kanssa yhteistyössä uusi tehdashalli. Siihen sijoitettiin nykyaikaiset neulahuopakoneet. Niiden avulla voidaan tehdä varsin erialaisia tuotteita eri kuitutyypeistä.

Rakennustuotanto pääasiakkaaksi 1990-luvulla

Huopasten tuotannon loputtua 1970-luvun lopulla, tilalle tulivat puolustusvoimien monivuotiset tilaukset, jotka käsittivät ennen kaikkea kumisaappaisiin tulevia irtovuoria huopamateriaalista. Tuotanto on sittemmin suuntautunut ensisijaisesti rakennustuotannon tarpeisiin. Rakennusnauhatuotanto, joka alkoi1970- ja 1980-lukujen taitteessa, nousi päätuotteeksi 1990-luvulla. Tuotannon osuus myynnistä oli noin 70 %, konehuopien osuus 24 % ja loppu 6 % muodostui lähinnä karstavillan käsittelystä. Polypropeenista valmistettu hirsieriste on alkuperäisesti valmistettu Koskenpään Huopatehtaalla.

Huopaa ja villaa 2000-luvulla

Huopatuotteet ja karstavilla ovat lisänneet osuuksiaan myynnistä koko 2000-luvun. Oman huopatuotannon loputtua siirryttiin huopien maahantuontiin. Värjätty karstavilla tuotteena on kehitetty Koskenpäällä, se innovoitiin, kun pohdittiin jatkokäyttöä villalle huopatuotannon päätyttyä. Värikartta on tekstiilitaiteilija Maisa Tikkasen suunnittelema ja värit sointuvat kauniisti yhteen. Villahuopaa myydään edelleenkin teollisuuden tarpeisiin ja sen suosio on vankkaa. Teollisuuden huovissa rooliaan ovat kasvattaneet myös synteettiset neulahuovat, mitkä ovat vain vahvistaneet huopien monikäyttöisyyttä. Värilliset huovat ovat kasvattaneet kysyntäänsä nopeasti 2000-luvulla. Siinä missä teollisuudessa erityisvaatimukset ovat nostaneet synteettisten kuitujen kysyntää, on elämisen taiteessa luonnonmateriaalien arvo noussut. Kestävän kehityksen huomioiminen arjen valinnoissa on nostanut myös käsityön arvoa. Käsityöläisille luonnonmateriaalina villahuopa on verraton inspiraation lähde. Sisustussuunnittelijat ja arkkitehdit ovat myös löytäneet villahuovan monipuolisen luonteen.

Pitkiä työsuhteita

Yrityksen palveluksessa on 4-5 henkeä syyskuussa 2014. Työntekijät ovat tehneet tehtaalla pitkiä työuria, pisimmällään 2000-luvulla työura on ollut 44 vuotta. Nykyiselläänkin työsuhteita löytyy ”kolmenkympin” molemmin puolin.

Huopatehdas on ollut alusta alkaen perheyritys

Koskenpään Huopatehdas Oy:n osakepääoma oli perustamisestaan aina vuosituhannen vaihteeseen saakka perustajasuvun omistuksessa. Talousneuvoksen arvon 5.3.1948 ja teollisuusneuvoksen arvon 30.1.1953 saaneen Kustaa Vuolle-Apialan jälkeen yrityksen toimitusjohtajina ovat toimineet

• Erkki Vuolle-Apiala vuosina 1936-1976;
• Pertti Vuolle-Apiala vuosina 1976-1980 ja 1982-1991;
• Mikko Liukkonen vuosina 1980-1982;
• Airi Repo 1991-1999;
• Erkki Kuivikko 2000-2001
• Matti Koikkalainen 2001-2014
• Emilia Koikkalainen lokakuusta 2014 alkaen

Osakepääoma siirtyi vuonna 2004 Matti Koikkalaiselle. Koikkalainen jatkoi Koskenpään Huopatehtaan yrittäjyyden perinnettä, sillä hän on aloittanut yrittäjä-uransa kauppiaana vuonna 1971. Heinäkuussa 2015 tehtiin yrityksessä sukupolvenvaihdos ja Matti Koikkalaisen tytär Emilia Koikkalainen osti yhtiön osakepääoman. Koskenpään Huopatehdas Oy sai vuonna 2006 ”Vuoden Yrittäjä” -palkinnon Jämsänkosken Yrittäjät ry:ltä.